Tutkimusalus Arandan miehistö etsii helpotusta Itämeren pulmiin. Viikkojen pituisilla matkoilla seurataan veden laatua ja eliöstön vointia.
Rauman sataman laiturissa kelluu erikoisen näköinen alus. Kyljessä komeilee laivan nimi – Aranda. Kyseessä on Suomen ympäristökeskuksen omistama Itämeren tutkimusalus, joka on pysähtynyt Raumalle ottaakseen kyytiin hollantilaisia tutkijoita jatkaakseen sitten matkaa Perämerelle.
Laivan kyljeltä löytyy kapea laskusilta. Kaiteessa on käsin maalattu pahviplakaatti – vain henkilökunnalle. Uhmaamme kieltoa, onhan sentään kyseessä sovittu vierailu. Laivan väki on laittautumassa ostoksille, kiinteä maa jalkojen alla tuntuu varmasti erikoiselta tuulisten viikkojen jälkeen.
Kansitila on käytetty tarkkaan. Ympärillä näkyy tutkimuslaitteita ja valtavia vinssejä paksuine vaijereineen. Vinssin vierestä kuuluu ystävällinen tervehdys. Ruskettunut farkkuihin pukeutunut mies, Arandan matkanjohtaja, erikoistutkija Alf Norkko rientää toivottamaan vieraat tervetulleiksi.
Kelluva laboratorio
Aranda on vuonna 1989 käyttöön otettu täysiverinen tutkimusalus. Aluksella kerätään tietoa Itämeren tilasta ja muutoksista. Tutkijat seuraavat meren lämpötilaa, suolaisuutta, happipitoisuutta, ravinnetilannetta sekä haitallisten aineiden ja kasvi- ja eläinplanktonin muutoksia.
Aluksella on täydelliset laitteet näytteiden ottamista varten sekä oma kemianlaboratorio, biologianlaboratorio, ATK-laboratorio ja CTD-laboratorio näytteiden analysointia ja tutkimustiedon tallentamista varten. Laboratoriot ovat tulvillaan näyteputkia, ne ovat osa salaperäistä maailmaa, joka perinpohjaisesti aukenee vain asiaan vihkiytyneille.
Norkko esittelee innostuneesti erikoisen näköisiä laitteita. CTD-luotain mittaa veden lämpötilaa, suolaisuutta ja painetta. Mittaustulokset siirtyvät laskuvaijeria pitkin suoraan laivan tietokoneisiin. Laitteeseen on kiinnitetty Rosette-noudin, jonka 12 moduliavoidaan laukaista ottamaan näyte vedestä halutuista syvyyksistä. Tutustumme myös sedimenttinoutimiin, aallokonmittauslaitteisiin, planktonin, raskasmetallien, liuenneen hapen, klorofyllin, veden sameuden ja valon määrän mittaukseen. Osa laitteista on perinteisesti merentutkimuksessa käytettyjä, osa tutkijoiden tiettyä tarkoitusta varten paikan päällä innovoimia.
Gotlannin ja Tanskan kautta Perämerelle
-Tällä kesäkuun matkalla seuraamme pohjaeläimistön tilaa, hydrografiaa ja pohjien happitilannetta. Matka kestää 3,5 viikkoa. Se alkoi Helsingistä, suuntautui Gotlannin itäiselle altaalle sekä Bornholmin ja Arkonan altaille. Tulemme juuri Bornholmista, jossa pidimme hieman vapaata ja suuntaamme Perämerelle. Tutkimusmatkalle osallistuu tutkijoita Suomen lisäksi Hollannista, Puolasta, Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Venäjältä. Mukana on 11 hengen miehistö ja 21 tutkijaa, Norkko kertoo.
Meritutkimusmatka tarkoittaa ympärivuorokautista pestiä. Työrupeaman mitta ei työstään innostuneita ihmisiä haittaa. Monelle Arandalle pääseminen on toiveiden täyttymys.
Arandalla on merellä koko vuoden. Talvi on hyvää aikaa meren ravinnepitoisuuksien tutkimukseen, koska silloin ravinteet eivät ole sitoutuneet levätuotantoon. Mutta mikä on asustaessa täydellisesti varustetulla laivalla, josta löytyy kaikki mukavuudet saunaa myöten ja torstaisin tarjotaan kotoiseen tapaan hernerokkaa ja räiskäleitä mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.
Aavikko merenpohjassa
CTD-laboratorio on Alf Norkon valtakuntaa, ikkunasta hän voi seurata kuinka tutkimuslaitteita lasketaan ja nostetaan merestä ja kuinka näytteet otetaan talteen. Norkko on huolissaan Itämeren tilasta.
-Tanskan kapeat salmet estävät veden vapaan virtaamisen. Salmien kautta tuleva vesi on suolaisempaa kuin Itämeren vesi ja makeaa vettä painavampaa. Suola kerrostuu meren pohjalle ja makea vesi sen päälle. Kerrokset eivät sekoitu keskenään. Tämä aiheuttaa mereen happiongelman. Itämeren haavoittuvuutta lisää myös sen alttius rehevöitymiselle, Norkko kertoo.
-Aavikoituneita merenpohja-alueita on yli 70 000 km2. Sedimenttikerrostutkimuksen perusteella tiedämme, että hapettomia alueita on ollut Itämeressä tuhansia vuosia, mutta alueet ovat koko ajan kasvaneet. Pieneläinten puuttuminen aavikoituneilta alueilta tarkoittaa meren oman puhdistusmekanismin häiriintymistä. Tutkimalla hapettomuuden dynamiikkaa ja prosessia pyritään selvittämään, kuinka paljon ihminen on toiminnallaan kiihdyttänyt hapettomien alueiden laajentumista.
Meren happipitoisuuteen vaikuttaa myös ilmastonmuutos. Kun sademäärät kasvavat, uskotaan veden kerrostuneisuuden lisääntyvän ja vesimassojen sekoittuvan entistä huonommin.
20 vuotta Itämerellä
Kun tutkimusmatka päättyy, matkaajat juhlistavat nykyisen tutkimusalus Arandan 20-vuotista meritavalta – maissa. Tutkimusaluksena nykyinen Aranda on järjestyksessä toinen.
Laivalla tuotetaan tutkimustietoa Itämeren suojelusopimuksen (HELCOM) mukaisesti viranomaisten käyttöön ohjaamaan poliittista päätöksentekoa kestävämpään suuntaan. Tiedosta hyötyvät kaikki Itämeren maat sekä kansainvälinen tiedeyhteisö. Samanlaisista ongelmista kuin Itämeri kärsivät Mustameri ja tietyt merialueet USA:n itärannikolla.
Teksti: Marjatta Pietilä
