Tuskin mikään muu on yhtä voimakkaasti leimannut amerikkalaisuutta viimeisen sadan vuoden aikana kuin yksityisauto. Menovetenä on bensiini, dieseliä löytyy vain raskaan liikenteen jakeluasemilta.
Autoilun voittokulun voidaan sanoa alkaneen kun William Klann keksi liukuhihnan joka mahdollisti T-Fordien massatuotannon aloittamisen vuonna 1914. Auto muuttui rikkaiden lelusta kymmenessä vuodessa massojen arkipäiväiseksi kulkuvälineeksi. Samalla amerikkalaista yhteiskuntaa alettiin yhä selvemmin suunnitella autojen yhteiskunnaksi.
Henkilöautojen dominoivaa asemaa USA:ssa kuvaa hyvin se, ettei tuhansille amerikkalaiskaupunkeja ympäröiville omakotitaloalueille ole koskaan suunniteltu joukkoliikennettä tai rakennettu jalkakäytäviä.
Ylivoimaisesti suurin yksittäinen autojen ajosuorite on työmatkaliikenne. Seuraavina tulevat kaupassakäynti ja muu asiointi kodin lähistössä.
Autoilu on tehty Yhdysvalloissa niin helpoksi ja mukavaksi, että on vaikea kuvitella elämää ilman autoa, ellei satu elämään jossakin New Yorkin tai Bostonin tapaisessa kaupungissa, jossa on toimiva joukkoliikenne. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia. Miljoonat amerikkalaiset elävät autosta riippuvaisen yhteiskuntansa kääntöpuolta ja ovat tottuneet viettämään pari-kolmekin tuntia päivässä ruuhkissa istumalla.
Moottoritietä ja palveluja riittää
Kaupunkien ulkopuolella liikenneongelmat vähenevät. Maata halkoo pitkin ja poikin maailman kattavin moottoritieverkko ja bensiini on jälleen halpaa. Palveluista ei ole pulaa. Kunnollisia huoltoasemien, pikaruokaloiden ja motellien ryppäitä on harvaanasutuillakin alueilla 50-100 kilometrin välein ja ne lisääntyvät merkittävästi lähestyttäessä asutuskeskuksia. Pitkällekin automatkalle voi helposti lähteä ilman sen kummempia ennakkovalmisteluja. Moottoriteiden lepoalueiden ravintolat ovat yleensä auki yötä päivää ja motelleissa on useimmiten tilaa ilman ennakkovarauksia. Ainoat pakolliset varusteet ovat virallinen henkilöllisyystodistus ja luottokortti. Juuri muuta ei kysytä.
Vaikka Yhdysvaltain moottoritieverkko on lajissaan ainutlaatuinen ja vaikuttava, monien vapaaehtoisesti Yhdysvalloissa autoilevien mukaan on pysyttävä poissa valtaväyliltä jos haluaa löytää todellisen Amerikan. Moottoriteiden USA näyttää samalta olitpa sitten Portlandissa tai Newarkissa, Orlandossa tai Chicagossa. Vain teiden varsien kasvillisuus vaihtuu. Tuhannet Chevronit, Exxonit, McDonaldsit, Courtyard Innit, Olive Treet ja muut highwaymaailman vakiomaamerkit pysyvät samoina.
260 miljoonaa autoa vuonna 2009
USA:n autokanta vuonna 2009 oli noin 260 miljoonaa, eli autoja oli enemmän kuin yksi ajokortin omaavaa kuljettajaa kohti. Autoilun verotus on perinteisesti ollut lievää ja kustannus siten elintasoon verrattuna alhainen.
Niinpä amerikkalaisten autoilutottumukset ovatkin voineet kehittyä aikojen kuluessa säästöistä liiemmin piittaamatta. Yhdysvaltalaiset ovat tottuneet käyttämään isoja autoja, joissa on todelliseen tarpeeseen nähden ylitehokkaat moottorit. Ne ovat nauttineet ostajien suosiota lukuun ottamatta toista öljykriisiä Iranin vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen, jolloin bensiinin kysyntä kääntyi laskuun ja kesti kymmenen vuotta, ennen kuin se palasi entiselle tasolleen jatkaakseen kasvuaan siitä edelleen.
Autoteknologia on tämän jälkeenkin kehittynyt paljon, mutta USA:ssa se on hyödynnetty autojen koon ja tehon kasvattamiseen niiden taloudellisuuden lisäyksen sijasta.
Säästöjä bensiinikuluihin
Bensiinin kulutuksen kasvuun vaikutti myös raskaiden ja isomoottoristen kaupunkimaastureiden ja avolava-autojen kasvanut suosio. Niiden myynti lisääntyi koko 90-luvun ja ylitti vuonna 2000 ensirekisteröinneissä tavallisten henkilöautojen määrän.
Vaikka amerikkalaiset ovat nyt heränneet huomaamaan autojensa olevan bensasyöppöjä, uusiin taloudellisempiin autoihin siirtymistä hidastaa meneillään oleva taantuma ja autoluottojen saannin vaikeutuminen. Moni vanha isoruokainen kaupunkimaasturi korvattaisiin heti pienemmällä ja selvästi vähemmän kuluttavalla mallilla, jos auton vaihtoon vain olisi varaa.
Bensiinin keskihinta pysyi pitkään alle kahden dollarin gallonalta jotakin lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kesällä 2008 hinta kipusi kuitenkin yleisesti yli neljän dollarin rajan ja amerikkalaisten autotehtaiden isoimpien mallien myynti romahti.
Lähitulevaisuudessa bensiinin kulutuksen vähenemiseen vaikuttaa lähinnä amerikkalaisten vähenevä autoilu. Työttömyyden kasvaessa työmatkaliikenne vähenee samalla kun taloudellinen taantuma vähentää auton käyttöä ostosmatkoihin. Myös erilaiset autojen yhteiskäyttöjärjestelyt ovat lisänneet suosiotaan.
Öljyn käyttö alkoi yleistyä USA:ssa erityisesti autoilun kasvun myötä yli sata vuotta sitten ja se on lyhyehköjä taantumia lukuun ottamatta jatkanut kasvuaan näihin aikoihin asti. USA kuluttaa lähes neljänneksen koko maailman öljystä ja 40 prosenttia bensiinistä. Laskeva talouskehitys alkoi maassa aiemmin kuin muualla maailmassa, joten kysynnän huippuvuosi oli 2007.
Nykyisen taantuman ja sitä edeltäneen bensiinin hintaheilahtelun vaikutusten arvellaan jäävän ainakin jossain määrin pysyviksi autoteollisuutta ravistelevan rakennemuutoksen myötä. Uutta autoa ei enää hankita yhtä usein kuin aikaisemmin ja silloin kun se vihdoin ostetaan, valinta osuu aikaisempaa taloudellisempaan malliin.
Vaihtoehtoja polttonesteisiin
Etanolin ja bensiinin yhdistelmän käytön lisäys on vähentänyt jonkin verran jalostamobensiinin kysyntää, mutta etanolin osuuden lisääminen on ollut vaikeaa, koska autojen takuuehtojen mukaan tavalliseen bensiinimoottorilla kulkevaan autoon ei saa tankata polttoainetta, joka sisältää yli 10 prosenttia etanolia. Monella alueella Yhdysvalloissa ”blending wall” onkin jo vastassa.
Polttoaine-etanoliteollisuudella on ollut muitakin vaikeuksia. Raakaöljyn hintahuipun aikana etanolista kaavailtiin muun muassa Iowan maissipelloilla uuden vuosituhannen kultakaivosta, mutta raakaöljyn ja sitä kautta bensiinin hinnan laskun myötä monet muutaman vuoden ikäiset, maissia raaka-aineena käyttävät etanolitehtaat eivät enää kykene kilpailukykyiseen tuotantoon.
Lisäksi etanolituotantoa vaivaavat logistiikkaongelmat. Etanoli erottuu bensiinistä kuljetuksen aikana, minkä vuoksi se on sekoitettava myytävään polttoaineeseen vasta tukkuportaassa, välittömästi ennen toimitusta huoltoasemille. Etanolia ei teknisistä syistä hyväksytä öljytuotteiden putkiverkkoihin, eikä sitä palvelevia putkilinjoja ole vielä rakennettu. Etanoli onkin toistaiseksi kuljetettava säiliöautoilla ja -junilla, mikä osaltaan nostaa sen käytön kustannuksia.
Yhdysvalloissa on enimmillään ollut noin 250 öljynjalostamoa, mutta määrä on yksikkökokojen kasvaessa pudonnut noin puoleen, vaikka jalostuskapasiteetti on samaan aikaan kasvanut. Suurimmat tuotantokeskittymät sijaitsevat Meksikonlahden rannikko-osavaltioissa Teksasissa ja Louisianassa, kun vastaavasti suurimmat kulutuskeskittymät sijaitsevat Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden suurissa väestökeskittymissä. Suurin osa maan valmiiden öljytuotteiden kuljetuksista tapahtuu putkiverkoissa, jotka ulottuvat kaikkiin tärkeimpiin tuotanto- ja kysyntäkeskuksiin. Rautatie- ja laivakuljetusten osuus on pieni.
Obaman hallinto tukee uutta teknologiaa
Avain polttoaineiden kulutuksen todellisiin leikkauksiin on uuden autoteknologian käyttöönotto. Se on kuitenkin hidasta. Hybridiautojen määrän nousu yhteen miljoonaan kesti lähes kymmenen vuotta, joten niiden osuus autokannasta on noin prosentin neljäsosa. Maailman hybrideistä kaksi kolmasosaa liikkuu USA:n teillä ja kaduilla, missä ne ovatkin parhaimmillaan juuri ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä.
Obaman hallinto on ottanut erityiseksi tavoitteekseen kotimaassa valmistettavien, verkosta ladattavissa olevien sähkö-bensa-hybridiautojen myynnin edistämisen. Niistä ensimmäisiä odotellaan myyntiin ehkä jo tämän vuoden lopulla, viimeistään ensi vuonna.
Keskeinen teknologiahaaste verkosta ladattavien hybridien suunnittelussa on ollut tarpeeksi kevyiden, mutta silti kapasiteetiltaan riittävien akkujen kehittäminen. Kun nykyisten hybridien sähkömoottoreilla voi ajaa vain muutaman kilometrin ennen kuin bensiinimoottorin on hyrähdettävä lataamaan akkuja, tavoite on kehittää autoja, jotka tarvitsevat polttomoottoria vasta noin 70 kilometrin ajon jälkeen.
Näin suurin osa työmatkaliikenteestä hoituisi sähköllä, joka ennen liikkeellelähtöä on ladattu tavallisesta sähköverkosta. Tällä teknologialla ennakoidaan olevan aikanaan merkittävä vaikutus bensiinin kulutuksen vähentämisessä.
Dieselautot puolestaan pysynevät edelleenkin varsin pitkälle eurooppalaisena ilmiönä. Viimeisen kahden vuoden aikana yli puolet Länsi-Euroopassa rekisteröidyistä uusista autoista oli dieseleitä, mutta USA:ssa osuus jää alle puoleen prosenttiin. Maassa ei millään taholla ole erityistä intressiä edistää niiden myyntiä. Öljynjalostamot tuottavat mahdollisimman tehokkaasti bensiiniä.
Tavalliselta huoltoasemalta on turhaa hakea dieselpumppua. Tankkausta varten on ajettava truckstop-asemalle rekkakuskien ja isojen ”eighteen wheeler” highway-rekkojen sekaan.
Teksti: Mika Horelli
Kuvat: Veer, Lehtikuva, Istockphoto
